Pkreservi.fi

9.12.2010
Maakuntakomppanian päällystö simulaattorikoulutuksessaElokuun lopulla Pohjois-Karjalan pyörivät päässä yöunien aikanakin, johtaen! Murrosikäiset tyttäret olivat vuorokaudessa - tällä kertaa kyseessä kahdeksan eri osapuolta. Tällöin omat, sovittiin etukäteen, ja siitä pidettiin viholliset ja siviilit saavat seurakseen sillä tavalla pystymme hyödyntämään ”oikeassakin tilanteessa” tunnelmaan asejärjestelmä- ja maastoeditori, sekä Kurssi vahvisti näet näkemystä siitä, arviointi- ja esitysjärjestelmä. Näillä Santahaminasta palatessa suoritettiin maastontiedustelu käytetyissä taistelu-
maastoissa.
kesti viisi päivää ja oli psyykkiseltä erityisellä huolellisuudella, tällöin saat komppanialla ja punaisella (hyökkäävä) ”pelatessaan”, saivat reserviläiset riittävä määrä joukkueenjohtajia, jotka Pohtimalla pienikin pärjää
tulenjohtopäälliköineen saivat pohtia kyseisellä simulaattorilla. ”Peliin” pääsi Teksti ja kuva: Jarkko Riikonen
alueille, ja joukkueidenjohtajat johtivat - tai joutui - sisään totaalisesti: käskyt puma- ja liikuntavastaaville tarkoitetun liiton toiminnan esittelyä, toimintastra- tegiaa tuleville vuosille ja tietysti soke- rina pohjalla käsiteltiin uutta aselakia ja osuudessaan liiton ajankohtaisia asioita. Tulevaan liittyviä asioita olivat toimin- delle 2011 ja kilpailukalenterit vuosille jäsenet. Ilahduttavaa oli, että matkaan Piirien ja yhdistysten ampuma- ja liikuntavastaavat olivat koulutuksessa Jy-
väskylässä.
lääkärien lausunnot, soveltuvuustestit tilaisuuteen osallistuivat liiton puheen- jne. Toivottavaa olisi näin harrastajan Teksti ja kuva: Ari Eskelinen
Matkaherätyskello
Ne kermasarvet
Oli kaunis toukokuinen ilta 1970-luvun puolivälissä. Astelin kohti idyllistä jo vihertävien koivujen katveessa sijaitsevaa puurakennusta, jossa yksikkömme Suorittaessani varusmiespalvelusta Pohjois-Karjalan Rajavartiostossa sotilaskoti sijaitsi. Ovi auki ja rohkeasti sisään. Tuttu kahvin ja tuoreiden Onttolassa, minut määrättiin aliupseerikurssille Immolaan. Koska kaikki leivonnaisten tuoksu tervehti minua ensimmäisenä. Oven pielessä sijaitsevassa ryhmäni varusmiehet eivät mahtuneet majoittumaan samaan tupaan, jouduin levyautomaatissa soi inttiaikana tuttuakin tutummaksi tullut ”Varrella ryhmäni pienimpänä siirtymään käytävän toiseen päähän pieneen huoneeseen virran”. Nurkkapöydässä minua jo odotettiin. Kaksi vihreisiin pukeutunutta toisen aliupseerioppilaan kanssa. Tapahtuma oli onnekas, sillä huoneemme sotilaskotisisarta, kolme varusmiestoveria, komppanian päällikkö ja vääpeli.
alapuolella sijaitsi rajakoulun pieni sotilaskoti. Sotilaskodin parasta antia Olin saanut kutsun tilaisuuteen, jonka syy selvisi tuossa nurkkapöydässä. olivat kermasarvet nautittuna tuoreen kahvin kanssa. Meidän ei koskaan Minulle luovutettiin Sotilaskotiyhdistyksen puolesta matkaherätyskello, jonka tarvinnut miettiä, onko sotilaskoti auki, koska sen pystyi aistimaan nenällään. kotelon kannessa luki ”Rehdille sotilaalle”. Yllätykseni oli täydellinen ja Onnen päivät loppuivat puolikurssin jälkeen Haminan komennukseen, huomionosoituksesta liikuttuneena sain hädin tuskin soperretuksi kiitokseni mutta muisto Immolan kermasarvista osoittaa vieläkin Pavlovin koirakokeet tästä palkitsemisesta. Pysyvästi mieleeni syöpynyt tilaisuus päättyi leppoisaan kahvihetkeen. Ylihuomenna saisin vänrikin ruusukkeet kauluslaattoihini.
Juha Rytkönen
Pekka Laakkonen

Source: http://www.pkreservi.fi/lehti/Lehti4_10/KAP4_10S05.pdf